Colleen McCulloughin Okalinnut romantiikan nälkään

Colleen McCulloughin Okalinnut on kirja, joka jokaisen romantiikan nälkäisen tulisi lukea tai vaihtoehtoisesti katsoa kirjan pohjalta tehty sarja. Okalinnut-kirja vie lukijan tai katsojan Australian syrjäseuduille ja tutustuttaa hänet Clearyn perheeseen, joka elää Droghedassa, lammastilalla, jota suku on ylläpitänyt jo kolmessa sukupolvessa.

Mistä Okalinnut-kirja kertoo?

Tarinan perusteema on epätoivoinen rakkaus; Clearyn perheen tytär Meggie nimittäin rakastuu katoliseen pappiin Ralph de Bricassartiin, joka ei uskonsa vuoksi voi vastata Meggien rakkauteen, vaikka tätä sydämessään rakastaakin. Ralph de Bricassart käy tarinassa kovaa kamppailua uskonsa ja rakkautensa välillä, mutta valitsee lopulta uskonsa, joskin toisinaan päätöksessään horjuen.

Eräs tarinan pääteemoista on myös naisen aseman kuvaaminen 1915-1970-lukujen Australian takamailla. Meggietä rakastava pappi yrittää toistuvasti saada Meggien perhettä huomaamaan myös tyttönsä, joka tahtoo jäädä kaikilta huomaamatta. Tyttö esimerkiksi pelästyy kovin, kun hänen kuukautisensa alkavat, koska kukaan ei ole kertonut tytölle, mitä naiseksi tuleminen tarkoittaa. Pappi auttaa tässäkin tilanteessa pelokasta Meggietä.

Meggie ei kuitenkaan osaa olla luonteva äiti omalle tyttärelleen, vaan tuntuu rakastavan lähinnä vain poikaansa, joka on Ralph de Bricassartin poika, ja samalla ainoa asia, jonka Meggie kykenee pitämään Ralphista kokonaan itsellään. Myös Meggien oma tytär joutuu siis kokemaan samankaltaista kylmäkiskoista kohtelua äitinsä taholta kuin Meggie ennen häntä. Kun Meggien ja Ralphin poika kasvaa, hän haluaa ryhtyä papiksi ja Meggiestä tuntuu, että hän menettää myös poikansa Jumalalle.

Meggien huomatessa, kuinka kovasti hänen poikansa haluaa ryhtyä papiksi, hän päättää päästää poikansa pappisopintoihin, mutta vain sillä ehdolla, että Ralph de Bricassart ottaa pojan huomaansa. Vielä tässäkään vaiheessa Meggie ei kerro Ralphille, että kyseessä on hänen oma poikansa, vaikka muutama Meggien läheinen onkin jo asian arvannut. Meggie kertoo asiasta vasta heidän poikansa kuoltua, mikä uhkaa murtaa Ralphin. Edes tämä tunnustus tai asian salaaminen ei kuitenkaan pysty murtamaan Ralphin ja Meggien välistä rakkautta.

Minkälaiselle lukijalle Okalinnut-kirja sopii?

Okalinnut on hyvä valinta romantiikannälkäiselle lukijalle, joka pitää historiallisista tarinoista. Papin mukana olo tarinassa tuo siihen aivan omanlaistaan pohdintaa uskonnollisuuden ja maallisuuden välimaastossa. Kirja sopii myös lukijalle, jota kiinnostaa naisten aseman kehittyminen tai elämä Australian takamailla 1915-1970-luvuilla. Romaani on samaan aikaan sekä upea rakkauskertomus että kovin surullinen tarina, jossa palava rakkaus ei kuitenkaan saa aivan sellaista täyttymystä kuin rakastuneet itse toivoisivat.

Okalintuja on vaikea verrata mihinkään muuhun tarinaan, koska se on niin ainutlaatuinen ja uniikki. Tästä syystä Okalinnut kannattaakin valita omalle lukulistalle, ellet ole jo ehtinyt sitä lukea. Kirjan teemat ovat koskettavia ja ne herättävät monenlaisia ajatuksia. Myös kirjan pohjalta tehty televisiosarja kannattaa katsoa – sarjassa on aivan omanlaisensa tunnelma ja sen näyttelijät venyvät äärimmäisen hyviin roolisuorituksiin. Erityisesti Ralph de Bricassartin sekä Meggien näyttelijät pystyvät välittämään roolihenkilöidensä tunteet katsojille elävällä ja uskottavalla tavalla.

Millainen kirjailija löytyy Okalintujen taustalta?

Okalintujen kirjoittaja on vuonna 1937 syntynyt australialainen Colleen McCullough. Koulutukseltaan hän oli neurologi ja työskenteli niin sairaaloissa kuin opettajanakin. Rakkaus Australiaan ja sen takamaihin näkyy Colleen McCulloughin teoksessa, vaikkakin kirjailija uskaltaa käsitellä rohkealla tavalla myös naisten asemaan liittyneitä epäkohtia, joita alueella esiintyi 1900-luvun alkupuolella, mutta myös vielä 1970-luvulla. Kirjassa kuvataan osuvasti, kuinka sukupolvi toisensa jälkeen äidit rakastavat poikiaan enemmän kuin tyttäriään. Osaltaan tämä johtuu varmastikin siitä, että he ovat itsekin jääneet vaille ansaitsemaansa äidinrakkautta eivätkä siksi osaa siirtää tätä rakkautta eteenpäin myöskään tyttärilleen.