Ernest Hemingwayn tuotanto

Ernest Hemingwayn tuotantoon tutustumisen voidaan katsoa kuuluvan yleissivistykseen, onhan kyseessä eräs 1900-luvun tärkeimmistä amerikkalaisista kirjailijoista, jonka teokset ovat saaneet runsasta suitsutusta ja ovat suosittuja vielä tänäkin päivänä, vaikka niiden kirjoittamisesta onkin jo kulunut aikaa. Kirjailijan aiheet koetaan usein kovin miehisiksi ja hänen suurimmiksi intohimon kohteikseen mainittiin usein metsästys, kalastus ja härkätaistelu. Uransa aikana Hemingway saavutti muun muassa Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon sekä Nobelin kirjallisuuspalkinnon, joten tarttumalla Hemingwayn kirjaan, voi olettaa saavansa laadukasta luettavaa.

Millainen on Hemingwayn kirjoitustyyli ja millaisista teemoista hän kirjoitti?

Hemingwayn sanotaan luoneen täysin uudenlaisen kirjoittamiskoulukunnan ja hänen tyylinsä vaikutti merkittävällä tavalla monien muiden romaanikirjailijoiden tyyliin. Hänen kirjoitustyyliään voidaan kuvailla niukkasanaiseksi, mutta lyyriseksi proosatyyliksi. Hänellä oli tapana riisua teksteistään koristeellisuus sekä epäoleellisuudet eikä hänellä ollut taipumusta sentimentaalisuuteen.

Hänen tavoitteenaan oli olla teksteissään rehellinen ja objektiivinen ja hän käytti tähän tavoitteekseen päästäkseen yksinkertaisia, lyhyitä lauseita. Tunteellinen retoriikka ja asioiden turha kommentointi eivät kuuluneet hänen tyyliinsä. Hänellä ei myöskään ollut tapana ottaa kantaa kertomustensa sisältöön tai opetukseen, vaan hän jätti tämän lukijan omaksi tehtäväksi. Tämä selvästi viehätti monia lukijoita, koska näin tekemällä Hemingway ei sortunut sormella osoitteluun tai liian pureskeltuun tekstiin.

Lauseissaan kirjailija käytti lähinnä verbejä ja substantiiveja. On merkille pantavaa, kuinka vähän adverbeja ja adjektiiveja hänen teksteistään löytyy. Adjektiivien ja adverbien sijaan lauseissa on runsaasti toistoa ja aivan omanlaisensa rytmi.

Tiivistettyä ja lyhytsanaista tyyliä voidaan pitää jopa kylmänä, koska se painottaa lähinnä vain konkreettisia asioita. Tästä huolimatta Hemingway onnistuu herättämään lukijoissaan moninaisia tunteita, mikä kertoo kirjailijan taitavuudesta. Erityisen taitava Hemingway on kirjoittamaan erilaisia dialogeja, jotka hän saa kuulostamaan luonnollisilta, siitä huolimatta, että dialogit ovat yksinkertaisia.

Hemingwayn sanotaan käyttäneen teostensa kirjoittamisessa itse luomaansa jäävuoritekniikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tarinan tärkein sanoma tulee osata lukea rivien välistä. Tätä tärkeintä sanomaa kuvataan erilaisin vihjein, mutta lukijalle jätetään tästä huolimatta erityisen paljon tulkinnan varaa. Läheskään kaikkia vastauksia ei Hemingwayn teksteissä lausuta ääneen, vaan lukija voi ne kuvitella itse mielessään.

Hemingwaylle tyypillisiä aiheita olivat metsästys, härkätaistelut sekä sota. Hänen sankarinsa olivat miehiä, joille oli tyypillistä suoraviivaisuus ja karski luonne; hänen sankarinsa eivät sortuneet hempeilyyn. Tietyllä tavalla Hemingway olikin kirjallisuuden macho, vaikkakin osa lukijoista pitää häntä myös herkkänä ja jopa traagisena kirjailijana, joka onnistuu koskettamaan lukijan syvällistä puolta herkillä teksteillään. Onkin aika yllättävää, että Hemingwayn tekstit nähdään toisaalta kylminä macho-tarinoina ja toisaalta herkkinä ja syvällisinä tarinoina, jotka herättävät lukijassa monia tunteita. Ehkäpä juuri tämä kertoo siitä, kuinka hyvin Hemingway onnistuikaan kehittämänsä jäävuoritekniikan käyttämisessä; jos hänen teoksiaan katsoo vain pinnalta käsin, saattaa niistä välittyä kylmä kuva, mutta jos lukija osaa lukea tekstien tärkeintä osaa rivien välistä, saavuttaa hän tarinoiden syvällisen ja herkän puolen.

Hemingwayn teoksia

Hemingway kirjoitti uransa aikana useita teoksia. Esimerkiksi Ja aurinko nousee vuodelta 1926, Jäähyväiset aseille vuodelta 1929, Kenelle kellot voivat vuodelta 1940 ja Vanhus ja meri vuodelta 1952 ovat Hemingwayn tuotantoa. Vanhus ja meri -kirja on monelle tuttu jo lukioajoilta. Sitä voidaan pitää klassikkona, joka on jättänyt lukijoihinsa lähtemättömän vaikutuksen. Osa lukijoista on jopa sitä mieltä, että kirjan päähenkilön kamppaillessa suurta kalansaalista vastaan, hän itse asiassa taisteleekin kuolemaa vastaan. Voidaankin sanoa, että Vanhus ja meri -teoksessa Hemingwayn jäävuoritekniikka pääsee erityisen hyvin esiin ja lukijalle jätetään runsaasti avoimia kysymyksiä, jotka hän voi itse täyttää mieleisellään tavalla omista elämänkokemuksistaan käsin.