Vaikket lukisikaan juurikaan suomalaista kirjallisuutta, kannattaa tästä huolimatta tarttua Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen, joka on ilmestynyt jo 1945. Tässä historiallisessa romaanissa on sitä jotakin ja voidaankin sanoa, että kyseessä on ainutlaatuinen teos, joka jokaisen pitäisi jo pelkästään tästä syystä lukea. Sinuhe egyptiläisen lukemisen voisi melkeinpä sanoa kuuluvan yleissivistykseen. Ellet siis vielä ole lukenut Sinuhe egyptiläistä – tee se viimeistään tänä vuonna juhlistaaksesi 100-vuotiasta Suomea ja loistokasta suomalaista kirjailijaa.
Mistä Sinuhe egyptiläinen kertoo?
Mika Waltarin runsaasti ylistystä saanut ja runsaasti historian havinaa sisältävä romaani kertoo muinaisesta Egyptistä. Tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin faarao Ekhnaton hallitsi Egyptiä. Nimensä mukaisesti kirjan päähenkilönä nähdään Sinuhe, joka on jäänyt orvoksi ja josta tulee lopulta faaraon itsensä henkilääkäri. Sinuhe pääsee matkustelemaan Syyriaan sekä Babyloniaan ja tutustumaan myös heetteihin; Sinuhen elämäntarina sisältää monia erilaisia vaiheita, mutta hänen elämänsä loppu on katkera. Elämänsä ehtoopuolella Sinuhe nimittäin tarkastelee elämässään kohtaamiaan useita pettymyksiä sekä niitä lyhyitä hetkiä, joina hän tunsi olevansa onnellinen.
Tarinassa noudatetaan erittäin tarkasti historiallisia yksityiskohtia, mikä tekee Sinuhen tarinasta erityisen mielenkiintoisen. Keskeisenä teemana on myös pohtia niitä yhtymäkohtia, joissa uskonto ja tiede kohtaavat toisensa. Myös yhteiskuntajärjestelmien pohtiminen on keskeisessä osassa Sinuhen tarinaa. Orjan ja kuninkaan yhtäläisyyksiä sekä eroja tarkastellaan tarinan edetessä kriittisellä tavalla. Waltarin romaani onkin mielenkiintoinen kurkistus muinaisten egyptiläisten elämään, koska siinä tutustutaan eri kansankerroksiin kuuluvien ihmisten elämään. Esimerkiksi ruumiinpesijät olivat muinaisessa Egyptissä halveksittuja, mutta Sinuhe ei pelkää kohdata myöskään heitä.
Kirjan päähenkilö Sinuhe
Päähenkilön, Sinuhen, nimi tarkoittaa ”Hän, joka on yksinäinen” ja nimensä mukaisesti Sinuhe kokeekin monesti olevansa aivan yksin. Ensinnäkin hän on orpo, tai ainakin luulee olevansa orpo, ja elää ottovanhempiensa kanssa. Lisäksi hän kokee suurta epäonnea rakkaudessa ja menettää samalla omaisuutensa. Lopulta Sinuhesta tulee faraon hovin hovilääkäri ja hänen korviinsa kantautuu mielenkiintoinen uutinen, joka saattaa liittyä hänen omaan alkuperäänsä – hän nimittäin saattaakin olla itsensä kuninkaan poika, joka on lapsena jätetty kaislaveneessä virran vietäväksi. Myös hovissa Sinuhe kärsii rakkaushuolista ja juonitteluista. Lukuisat koettelemukset muovaavat hänestä katkeran ja pessimistisen. Hän yrittää nostaa esille tasavertaisuuden ajatusta, muttei saa ajatuksilleen vastakaikua edes kaikista köyhimpien parissa. Lopulta Sinuhe karkotetaan maanpakoon ja tämän maanpaon aikana hän kirjoittaa elämänkertansa ylös.
Millaiselle lukijalle Sinuhe egyptiläinen sopii?
Sinuhe egyptiläinen sopii historiallisista romaaneista pitävälle lukijalle. Jos pidät erityisesti muinaisen Egyptin historiasta, on Sinuhe egyptiläinen ainutlaatuinen tilaisuus tutustua kyseisen aikakauden elämään ja yhteiskuntaan. Jos etsit 100-vuotiaan Suomen kunniaksi luettavaksesi suomalaisen kirjailijan menestysteosta, niin Sinuhe egyptiläinen on oivallinen valinta!
Millainen kirjailija löytyy Sinuhe egyptiläisen taustalta?
Vuonna 1908 syntynyt Mika Waltari kirjoitti Sinuhe Egyptiläisen, jota pidetään yhtenä hänen menestysteoksistaan. Waltari kirjoitti myös esimerkiksi Komisario Palmu -dekkareita, jotka filmattiin. Myös Kulkurin valssi -elokuvan käsikirjoitus vuodelta 1941 on Mika Waltarin käsialaa. Hän kirjoitti kuitenkin myös paljon muuta, kuten runoja, satuja, näytelmiä, novelleja sekä kuunnelmia. Häntä pidettiin hyvin tuotteliaana kirjoittajana eikä hän kaihtanut kovin erilaisiakaan kirjoitustöitä, kirjoittihan hän myös propagandamateriaalia sarjakuvariimien ja matkakertomusten ohessa.
Mika Waltarin isä oli pappi ja hänen syntymäkotinsa sijaitsi Siltasaaressa Helsingissä. Vain 5-vuotiaana Mika Waltari menetti isänsä, minkä jälkeen äiti vastasi hänen kasvattamisestaan. Vuonna 1926 Mikasta tuli ylioppilas. Koulussa hän toimi Pillerin eli koulu pilailulehden toimittajana. Vuonna 1929 Mikasta tuli filosofian kandidaatti. Mika aloitti kirjallisen uransa ollessaan vasta 17-vuotias.